Asuinrakennuksen arvo kiteytyy lopulta siihen, huomioidaanko asuntojen pohjaratkaisuissa ja kokonaisten alueiden suunnittelussa yhteiskunnalliset muutokset ja niiden vaikutus inhimillisiin tarpeisiin.

Täsmällistä ennustetta 50 vuoden päähän on hankala antaa – sen historia meille osoittaa. Sitä me arkkitehdit kuitenkin työssämme teemme, kun suunnittelemme alueita tai rakennuksia, jotka muodostavat hyvän elämän perustan kymmeniksi, jopa sadoiksi vuosiksi.

Keskeinen kysymys on, miten rakennukset ja asunnot saadaan kohtaamaan asumisen trendit ja niitä heijastelevat asukkaiden toiveet eri aikoina. Asukkaathan tekevät arjessaan lopullisen päätöksen siitä, käytetäänkö asuinrakennuksen tai asunnon neliöitä vai ei.

Ratkaisevaa on, käytetäänkö asuinrakennuksen tai asuntojen neliöitä vai ei.

Juha Vihma, suunnittelujohtaja, arkkitehdit

 

 

 

Siksi keskustelu elinkaariarvosta pitäisi laajentaa rakennusmateriaalien kestävyydestä kokonaisvaltaiseen asuttavuuteen. Vain näin voidaan välttää se kiusallinen tilanne, jossa asukkaat maksavat vaikeasti kalustettavista hukkaneliöistä ja energiaa karkaa harakoille hukkatiloista.

Kolme asuntosuunnittelussa huomioitavaa kehityslinjaa

Asuntojen pohjaratkaisut ja rakennusten toiminnallisuudet ovat aina noudattaneet aikakausien ihanteita. Kokemukseni mukaan onnistumisen mahdollisuudet maksimoidaan silloin, kun suunnitteluvalintoja peilataan seuraaviin tulevaisuuden kehityssuuntiin:

  1. Asuntojen hintakehityksen lieveilmiöt. Vielä 15 vuotta sitten asunnot suunniteltiin omavaraisiksi ja täyden varustelun kodeiksi. Viime vuosina, kun asuminen on kallistunut muihin elinkustannuksiin nähden, yhteisöllisyyden ja jakamistalouden trendit ovat vahvistuneet. Etenkin kaupungeissa arjen rutiineja hoidetaan kodin ulkopuolella, ja kalliit neliöt halutaan hyödyntää isojen kodinhoitohuoneiden sijaan yhteiseen oleskeluun. Tämä trendi on otettu huomioon esimerkiksi Airut-korttelissa, jossa kivijalkaan on tuotu yrittäjävetoisia palveluita yhteissaunasta ja pesulasta lähtien.
  2. Perhemallien muuttuminen ja väestön ikääntyminen. Perheet monimuotoistuvat, ja niiden jäsenet asuvat yhä useammin vähintään kahdessa kodissa. Toisaalta väestön ikääntyminen saattaa tehdä sukupolviasumisesta tulevaisuudessa yleisempää. Sitä on jo tuettu monissa hankkeissa kaavakehityksestä alkaen, kun samaan pihapiiriin on suunniteltu koteja, päiväkoteja ja vanhusten palveluita.
  3. Teknologian soluttautuminen yhä laajemmalle. Digitalisaatio tuo mukanaan monipaikkaisuuden ja elämänpiirien laajenemisen, kun esimerkiksi asiantuntijatyöhön ei tarvita enää toimistoa. Toisaalta työ siirtyy yhä useammin kotiin. Digitalisaatio muuttaa myös kulutuskäyttäytymistä, ja viime vuosina asuntosuunnittelussa onkin alettu etsiä ratkaisuja esimerkiksi verkkokaupan toimitusten helpottamiseksi.

Ihmisten elämään sopivan lopputuloksen voi saavuttaa myös ilman kasvavia neliömääriä ja paisuvia kustannuksia. Pienessäkin asunnossa voi asua melkein millainen perhe tahansa, kun tilat eivät ohjaa käyttöä liian tarkasti. Tällöin ruokailutilat muuntuvat makuuhuoneiksi ja makuualkovit etätyötiloiksi.

Mahdollisuuksien havaitseminen vaatii ennen kaikkea uudenlaista tulevaisuuteen katsovaa lähestymistapaa, jossa suunnittelukysymykset nähdään elämäntapakysymyksinä.

Haluatko kokonaisvaltaista arkkitehtisuunnittelua? Autan mielelläni, ota yhteyttä!

PS. Tulevaisuuden asuntorakentaminen on vähähiilistä, vai mitä? Kurkkaahan, mitä meillä on tähän tarjolla >>

Tilaa uutiskirje

Subsciption Blog